Szélrózsa

Sain upean mahdollisuuden lähteä Unkariin seurakunnan nuortenmatkalle ja pääsimme käymään paikallisilla nuorten gospelfestareilla, Unkarin suurimmilla.

Meininki oli aika erilainen, yli 30°C asteen lämmössä ei paljon muuta tehty, kuin istuttu ja kuuneltu. Onneksi paikka oli Keski-Euroopan suurimman järven, Balatonin rannalla, joten uiminen oli monen suunitelmissa päivien aikana.

Tyyliltään paikallinen gospelmusiikki erosi paljon suomalaisesta. Kun meillä on totuttu sähkökitaroihin ja vilkkuviin valoihin, tuolla lähes kaikki oli akustisella vedettyä leppoista musiikkia. Ikä ei myöskään haitannut, samassa bändissä soittajat saattoivat olla hyvinkin eri ikäluokkaa.
Gospel ei katso ikärajoja.

   Miten voi kuunnella musiikkia josta ei ymmärrä sanaakaan?

Helposti, punaisesta laulukirjasta tuttu 'Sama taivas, sama maa' oli tapahtuman tunnuslaulu ja sitä myös meidän ryhmä lauloi päälle suomeksi. Kaikilla on oikeus kuulla sanomaa omalla äidinkielellään, joten täällä mentiin Unkarilla.

Ohjelmassa ensimmäisenä iltana oli unkarilaisia kansantansseja.

Kuulostaa oudolta suomalaiselle joka osaa juuri ja juuri pyöriä valssia. 

Bändin soittaessa, keskellä nurmikenttää oli mies joka näytti mitä tehdään. Ei kukaan tansseja oikeasti osannut, joten kuka vaan saattoi hypätä mukaan.

Unkarilaiset nuoret tapahtumassa vaikuttivat mukavilta. Tutustuin muutamaan tyttöön, jotka tulivat juttelemaan minulle ja muutamalle ystävälleni englanninkielisen aamuhartauden jälkeen ilman ennakkoluuloja.
Koskahan uskaltaisin itse mennä suomalaisilla festareilla tekemään vastaavaa?

Paikanpäällä oli myös useita Suomea osaavia tulkkeja. En sitten tiedä, onko Unkarilaisten helppo oppia suomea, mutta meidän matkaahan se helpotti.

Lähdimme jo perjantai aamuna, mutta ohjelmista huomasimme tuttujakin esiintyjiä sillä paikalla oli Pekka Simojoki & Et Cetera.
Pieni maailma, sama taivas ja sama maa.