Näin kuuluu kls:n Tyttö
(lyyrikoita käytetty kls:n luvalla)
(säv. Kimmo, Perttu, Tatu san. Perttu)
istuu portailla seuranaan
joku puolituttu kuka vaan
ylpeänä pullosta
juo päivän annoksen unohdusta
tyttö mustassa mekossaan
kastuneet meikit kasvoillaan
puhuu hymyillen kuolemasta
vaikka on lapsi vasta
hei, kuka voisi sinut pelastaa?
kuka saisi tuskan kuolemaan?
ei sellaista humalaa olekaan
joka saisi sielun nauramaan
tyttö lastenvaunuissaan
itkee lunta niskassaan
äidin askel horjahtaa
ja silmät tyhjää tuijottaa
ihmiset välttää katseellaan
vaan hetken päästä kuiskaillaan
voi tuota pientä lasta
no mikä estää auttamasta?
hei, kuka voisi sinut pelastaa?
kuka muka saisi tuskan kuolemaan?
ei sellaista humalaa olekaan
joka saisi sielun nauramaan
ja minä tahtoisin vain huutaa kovempaa kuin milloinkaan
jättää kaiken ja juosta tuota naista halaamaan
ja minä tahtoisin käydä tytön viereen istumaan
ottaa kädestä ja auttaa luottamaan
vaan en sano sanaakaan
sokea toista taluttaa
tiedän kuka voisi sinut pelastaa
tiedän kuka saisi tuskan kuolemaan
silti en sano sanakaan
sokea toista taluttaatiedän kuka voisi sinut pelastaa
tiedän kuka saisi tuskan kuolemaan
silti en sano sanakaan
mikä minua vaivaa?
![]() |
MNF 2011 |
Miksi?
Syitä, esteitä, kehtaamista, vaivalloista. Minkä takia kukaan ei auta toistaan, kun sitä lähimmäinen selvästi tarvitsee?
Jos tietää pystyvänsä auttamaan, miksei sitten niin tehdä?
Lähimmäisiä ovat kaikki apua tarvitsevat lähellä ja kaukana. Ei ole tarkoituskaan, että tunnet kaikki ne ihmiset, joita autat pystyyn. Kiehtova on ajatus, että tarvitseeko auttajan tietää itsekkään olleensa avuksi?
Liian usein keskitytään vääriin asioihin, eikä nähdä omaa napaa pidemmälle. Tätä yritän itse kovasti muuttaa omassa elämässäni, että saisin auttaa ihmiset ylös ja sanoa "Minä olen tässä."
♥
VastaaPoistaKiehtova ajatus,tosiaan! Hieno teksti.
VastaaPoista