Liput myytiin loppuun keikkaan mennessä jo päiviä ennen h-hetkeä, eli ennakkoon ostaminen ei ollut huono idea. Paikan valloitin heti eturivistä. Mistäs muualtakaan?
Asia mikä pisti silmään oli yleisön ikä. He olivat vanhempia kuin keskiverto nuoret muissa gospel-tapahtumissa. Luultavammin heitä, jotka ovat olleet seuraamassa ikäisinäni Terapian ja BNH:n kultavuosia.
Hassua oli myös se, että vaikka setti oli kova silti kaikki istuivat kiltisti penkissä. Yleisö ei tullut riehumaan lavan eteen, ainoastaan kuvaajat napsivat lavan reunalla kuvia. Voi teitä, aikuiset!
Totta kai aploodit olivat joka välissä riehakkaat, mutta olisi ollut hauskaa nähdä vielä kerran tämänkin yleisön hyppivän.
Iltaan mahui paljon muistoja. Tera(pia) kertoi hauskoja muistoja vuosien varrelta BNH:n poikien kanssa ja screenillä näkyi nostalginen videokooste menneiltä ajoilta.
Kummallista oli, etten ole moneen vuoteen kuullut varsinkaan BNH:n biisejä, mutta kun ne lähtivät soimaan tunnistin niistä lähes jokaisen. ja varsinkin itselleni klassikoksi punaisesta laulukirjasta muodostunut Taiseluni oli mahtavaa kuulla alkuperäisenä esitettynä.
Kyllä tällaisia legendoja jää kaipaamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti